Kolme tuntia täyttä röykytystä on melkoisen kova haaste kartin rungolle ja moottorille. Vuosi sitten sen sai Stigkin havaita kantapään kautta kun kaasarit tukkeutuivat, ruuvit löystyivät tärinässä rikkoen moottorin mikä pilasi sekä kestävyyskisan että pitkälti vielä seuraavan vuoden avauskisankin. Nyt on edessä lähes 180 kierroksen (edellyttäen että kaikki menee ongelmitta) testi, jossa mitataan kuinka paljon viime vuodesta on opittu. Lähtöjärjestys määräytyy tuttuun tyyliin fossiilisarjan loppusijoitusten mukaan, eli tulosten valossa kaikki edeltä lähtevät tiimit ovat Stigiä nopeampia ja takana kyttäävät hitaampia.
Lämmittelykierros
Ennakkovalmisteluina Stig on korjannut / vaihtanut viimeisessä sarjakisassa havaitut viat mukaan lukien pakoputken tuenta, takapuskurin kiinnitys sekä jarrun laahaamisongelmat. Myös radalla oli ajettu yksi testisessio kisasäätöjen määrittämiseksi ja ennen kaikkea polttoainekulutuksen mittaamiseksi. Näiden perusteella oli sitten laadittu pirullisen nerokas kisasuunnitelma, jossa tällä kertaa on tarkoitus panostaa enemmän luotettavuuteen kuin varikkokäyntien nopeuteen. Myös Stig kuskien mentaaliharjoitukset tähtäsivät hieman normista poikkeavaan kisa-asennoitumiseen, jossa päämääränä on kontaktien välttäminen ja auton maaliin tuominen. Ottaen huomioon Stig kuskien kolareiden määrän tämän vuoden fosarikisoissa tällainen kilpailumoodi sopi Stigille kuin ampumahiihto kotibileisiin.. Onneksi sää oli kuiva. Tosin lämpötila rata-alueen avautuessa oli alle viisi astetta, mutta nousi siitä nopeasti auringonpaisteen avittamana siedettäviin lukemiin.
Tero ohittaa
Nopein kierros 58,292
Lähtöruudukkoon ilmestyi lopulta 43 tiimiä ja Stigin lähtöpaikka oli 18. Ajojärjestys oli sama kuin viime vuonna, eli Terolle lankesi ensimmäinen ajovuoro. Toisin kuin viime vuonna, tällä kertaa lähtö sujui ilman suurempia draamoja, mutta ensimmäiset puoli kierrosta menivät Terolta erittäin kokkareisesti ja sijoitus tippui niin, että ensimmäisen kierroksen jälkeen Stig oli sijalla 22. Onneksi oli kolme tuntia aikaa korjata tilanne. Ja sehän alkoi pikkuhiljaa korjaantua kun Tero pääsi ohittamisen makuun. Koska edellä ajavat tiimit olivat ansainneet hyvät lähtöpaikkansa fossiilisarjan menestyksen perusteella, nekin olivat suhteellisen nopeita eikä tällä kertaa toteutunut viime vuoden tapainen ohitusfestivaali. Kuitenkin kierrokselle 32 mentäessä Tero oli nostanut Stigin sijoituksen kuudenneksitoista. Myös vauhti oli tässä vaiheessa kisaa erittäin hyvin kohdallaan. Ottaen huomioon, että Stigin käyttämillä renkailla oli ajettu jo kolme fosareiden sarjakisaa, Teron nopein kierrosaika – 58,282 – oli erinomainen. Noin kierroksella 48 ensimmäiset tiimit alkoivat tehdä varikkokäyntejään. Näiden, sekä muutaman lisäohituksen ansiosta Stigin sijoitus nousi kierroksella 54 kahdeksanneksi. Pari ohitusta lisää ja kierroksella 71 Stig oli jo kuudentena. Muutamaa kierrosta myöhemmin varikkotiimi yritti liputtaa Teron varikolle, mutta kuski ei viestiä taistelun tuoksinassa huomannut kun pikkuaivot oli korvattu kaasarilla ja aivolohkot yhdistetty bensaletkulla. Onneksi bensalaskemiin oli jätetty pelivaraa ja löpö riitti koko ylipitkän ensimmäisen stintin. Hieman huolta aiheutti myös moottorin koventunut ja raaistunut käyntiääni, joka indikoi ongelmia pakopuolella. Kierroksella 81 Tero vihdoin kurvasi varikolle..
Pitstopilla
Joni hakee paikkaa
Nopein kierros 58,997
Varikkokäynnillä auto pysäytettiin ja samutettiin ohjeiden mukaisesti varikkosuoran alkuun ja Miika työnteli kartin tankkauspaikalle rasvaten samalla ketjut lennossa. Tankkaus sujui aivan suunnitelmien mukaan, mutta syy moottorin äänen muutoksen selvisi kun Joni huomasi toisen ruuvin pakokäyrästä puutuvan. Se oli ilmeisesti alunperin kiristetty liian tiukalle ja sittemmin katkennut lämpölaajenemisen seurauksena. Lisää oppirahojen makselua.. Ei auttanut muuta kuin lähettää Joni radalle ja toivoa parasta. Varikkokäynnissä meni sen verran aikaa, että sijoitus putosi kolmanneksitoista. Seuraavat kymmenet kierrokset Joni teki tasaista työtä sijoituksen liikkuessa välillä 12-14. Koko stintin ajan Jonia seurasi muutaman sekunnin etäisyydellä tiimi numero 4, jonka Tero oli oman osuutensa loppuvaiheissa ohittanut. Jonin onnistui pitää ero taaksepäin lähes vakiona, mikä kertoi hyvästä vauhdista (tiimi numero 4 oli lopputuloksissa kahdeksas). Kartin pakopuoli aiheutti lisää päänraapimista ja otsakurttuja kun moottorin käyntiääni voimistui edelleen huolestuttavasti. Sen aiheutti pakoputkeen revennyt halkeama. Samalla Jonin olo ohjaamossa muuttui tukalaksi kun kuuma poistoilma tuotti Stigin karttiin lisävarusteena istuinlämmityksen. Valitettavasti säädin sen poiskytkemiseksi puuttui.. Joni jatkoi kuitenkin urheasti eteenpäin ja kierroksella 118 Stigin sijoitus alkoi taas muiden varikkokäyntien myötä parantua. Jonin kurvatessa varikolle kierroksella 126, Stigin valkoiset värit olivat jo kahdeksantena.
Mikko infoaa Jonia
Miika luisuttelee
Nopein kierros: 59,242
Vasta varikolla tiimille selvisi ongelman syy ja toimitsijat totesivat, että rikkinäisellä pakoputkella ei saa jatkaa, joten Stig joutui kesken kisan hektisiin korjaushommiin. Auto työnnettiin korjausalueelle ja toisesta kartista irroitettiin pikavauhdilla pakoputki ja sen holkki ja asennettiin ne kisa-autoon. Mahdollinen syy pakoputken rikkoutumiseen oli poikkeuksellisen massiivinen holkki, joka oli Stigillä käytössä ensimmäistä kertaa. Tai sitten kyseiselle osalle tuli yksinkertaisesti kilometrit täyteen.. Aikaa pakoputkioperaatiossa tuhraantui n. viisi minuuttia ja samalla romuttui mahdollisuudet top 10 sijoituksesta. Auto saatiin kuitenkin ajokuntoon ja Miika rynni radalle uutena tavoitteenaan tuoda Stig ruutulipulle, joka viime vuonna samassa kisassa jäi näkemättä. Tässä vaiheessa Stigin sijoitus oli 24. Matkaa lähimpään tiimiin oli yli kierros, mutta takaa puski tiimi numero 37 n. 15 sekunnin päässä ja läheni nopeasti. Miikan vauhtia rajoitti merkittävästi se, että renkaat jotka jo kisan alussa olivat olleet parhaan teränsä menettäneet, olivat nyt aivan loppu. Niinpä kuski luistelinkin rataa ympäri näyttävissä nelipyöräluisuissa. Kierroksella 163 Stigin takaa-ajaja oli ajanut Miikan kiinni ja pääsi ohi yhden kierroksellavarvauksen yhteydessä. Loppumatkalla Miika ajeli sijalla 25 ja yhden tiimin pudottua pois pelistä sijalla 24. Hämmästyttävästi pakokäyrä kesti suurimman osan kisaa yhdellä ruuvilla kiinni ja ruutulippu heilui kun Stig oli kiertänyt radan 176 kertaa. Yhden hylkäyksen myötä Stigin loppusijoitus oli 23.
Lap chart
Stigin suorituksessa oli valtavan paljon hyvää: Jokainen kuski hoiti oman leiviskänsä moitteettomasti; kohdallaan olivat sekä vauhti että ajovarmuus ja törmäilyt loistivat poissaolollaan. Kisastrategia bensakulutuslaskelmineen osui hyvin kohdalleen ja sitä noudatettiin fiksusti soveltaen. Varikkokäynnit olivat tehokkaita ja oikea-aikaisia. Oikeastaan kaikki meni erinomaisesti – paitsi pakoputki. Valitettavasti kestävyyskisan luonteeseen kuuluu, että kaiken on osuttava kohdalleen ja tällä kertaa rikkoontunut pakoputki pilasi Stigin suunnitelmat kiilata top kymppiin. Jälkimmäisen varikkokäynnin sisältäneen kierroksen kierrosajasta on helppo päätellä, että pakoputken vaihtoon tuhraantui n. viisi minuuttia ja tästä on edelleen pääteltävissä, että jos Stig olisi ajanut viisi kierrosta enemmän, loppusijoitus olisi ollut välillä 8-13. Eli juuri siellä minne tähdättin. Joka tapauksessa kisa oli jättimäinen parannus vuoden takaisesta ensiyrityksestä ja vuoden päästä yritetään viisaampina ja taitavempina taas uudelleen. Kaiken kaikkiaan Stigin kisa-autolla ajettiin päivän mittaan 190 kierrosta, mikä on tiimin uusi ennätys. Loppusijoitus oli siis 23/43. Kisan jälkeen kausi päättyi ja huipentui tiimin saunailtaan ja päätösbileisiin. Mahtava traditio 😉
Stig 2010
