Kilpurit talviteloilla
Team Stigillä on vuosi kilpauraa takana ja uusi kausi edessä. Kilpakausi 2010 starttaa kuitenkin aivan eri lähtökohdista kuin edellinen kausi. Vuosi sitten tähän samaan aikaan Stig tiimiä ei ollut olemassakaan, kaikki kuskit eivät olleet edes tavanneet toisiaan puhumattakaan että olisi omistettu yhtään mikroautoa tai muuta tarvittavaa varusteistoa. Sen sijaan tulevaksi kaudeksi Stig on asettanut tähtäimen tiukasti fossiilisarjan top 10:iin. Se on erittäin haastava tavoite ottaen huomioon, että avauskaudella tulosluottelosta heltisi sijoitus numero 26. Eli tavoite ei ole edetä rankingeissä askel kerrallaan vaan rynniä päätäpahkaa jättiläisloikin kohti kärkeä. Mutta hallitusti. Tavoitteen asettamia vaatimuksia, sekä keinoja joilla tavoite pyritään saavuttamaan on purettu osiin seuraavissa kappaleissa. Fossiilisarjan lisäksi Stig suuntaa katseensa myös Tattarisuon kotiradan ulkopuolelle tarkoituksena osallistua ainakin yhteen fosarimaailman ulkopuoliseen kilpailuun, mutta se tapahtuu ilman sen kummempia tulostavoitteita.
Rakettivoimaa
Alkavalla kaudella fossiilisarja ajetaan pitkälti samoilla säännöillä kuin mennyt kausikin. Merkittävin muutos on kilpailurenkaan vaihtuminen. Vuosi 2010 ajetaan Vega SL8:lla. Ennakkotietojen mukaan se on tasalaatuisempi rengas ja tarjoaa paremman pidon. Kierrosajat siis paranevat jo pelkästään renkaan ansiosta. Toinen huomionarvoinen muutos on se, että jatkossa varoitukset ovat joukkuekohtaisia ja voimassa koko kisatapahtuman ajan. Stigin reilukerhoonhan tällä ei ole vaikutusta..
Kilpakaudella 2009 Stig keräsi kunnioitettavat 331 pistettä. Alkavan vuoden tavoitteisiin suhteutettuna ne eivät riitä mihinkään. Viime vuonna top 10:iin vaadittiin 430 pistettä, joten niihin lukemiin tähdätään tällä kaudella. Eräsijoituksiksi muunnettuna tämä tarkoittaa sitä, että kun Stig viime vuonna ajoi kisaerissä maaliin keskimäärin sijalla 13, niin tällä kaudella pitäisi pystyä keskimäärin sijoitukseen 6-7. Hieman helpotusta asiaan tuo se, että kolme huonointa eräsijoitusta pudotetaan kokonaistuloksista pois ja yhteispisteisiin lasketaan 15 parasta kisaa. Varsin haastava tavoite joka tapauksessa ottaen huomioon, että vuoden 2009 aikana tavoitteen mukainen (tai parempi) eräsijoitus saavutettiin vain kahdessa erässä 18 mahdollisesta ja niissäkin lähtöruutu oli aivan kärkipäässä.
Stig ja ohitettavat
Puretaanpa tavoitetta vielä konkreettisemmalle tasolle.. Vaikka keskimääräinen tavoite kisaerissä olisikin tiedossa niin faktahan on se, että lähtökohdat erissä eivät ole samanlaisia. Ns. englantilaisen lähtöjärjestelmän mukaan arvotut lähtöpaikat antavat jossain erässä hyvät mahdollisuudet tavoitesijaa parempaan lopputulokseen kun taas toisessa erässä joukon hänniltä startatessa tulee kiire tunkeutua edes keskijoukkoon. Jaetaan lähtöpaikat kolmeen ryhmään: ruudut 1-7 (kärkijoukko), ruudut 8-14 (keskijoukko), 15-X (jälkijoukko). Saavuttaakseen top 10 kausitavoitteen Stigin pitäisi ajaa seuraavasti: Kärkijoukosta lähdettäessä pitäisi Stigin tulla ruutulipulle sijoilla 1-4, keskijoukosta startatessa maalissa pitäisi olla sijoilla 5-8 ja jälkijoukosta lähtiessä stigiläisten pitäisi pystyä kampeamaan itsensä sijoille 9-12. Jos tätä vertaa viime kauden kolmeen viimeiseen kisaan (jolloin uusi auto oli käytössä), niin kärkijoukosta ajoimme keskimäärin sijalle 6, keskijoukosta sijalle 13 ja yllättäen myös jälkijoukosta päädyimme sijalle 13. Tästä voidaan helposti päätellä, että kaikkiin tuloksiin tarvitaan parannusta, mutta erityisesti keskijoukosta lähdettäessä tulosten pitää petraantua roimasti.
Toinen tapa analysoida parannustarvetta on tehdä se kuskikohtaisesti. Tarkasteltaessa jälleen viime kauden kolmea viimestä kisaa Tero ajoi keskimäärin sijalle 7, Miika sijalle 10 ja Joni sijalle 15. Tässä kohtaa on hyvä taas muistaa, että lähtöpaikat erosivat merkittävästi kuskien välillä (esim. Tero lähti kaksi kertaa kärkijoukosta, Joni kaksi kertaa jälkijoukosta eikä kertaakaan kärkijoukosta), mutta ei anneta sen häiritä analyysiä. Jos ajattelee, että jokainen kuski parantaa sijoitustaan prosentuaalisesti suurinpiirtein saman verran, niin saavuttaakseen kausitavoitteen Teron olisi ajettava keskimäärin sijalle 4, Miikan sijalle 6 ja Jonin sijalle 9. Ja nämä keskimääräiset tavoitesijoitukset ovatkin sitten parempia kuin kunkin kuskin oma paras henkilökohtainen eräsijoitus tähän mennessä. RokRok.
77 - Stig
No mitä sitten pitäisi tapahtua, että kisaerissä yllettäisiin tavoitteen vaatimiin sijoituksiin? Se on selvä, että raakaa nopeutta pitää löytyä lisää. Oleellisempi kysymys onkin, että kuinka paljon. Verrattaessa kuskikohtaisia tavoitesijoituksia siihen miten viime kauden lopulla ajettiin, niin analyysi osoittaa että kierrosajan pitää kuskista riippuen parantua n. 0,2-0,5 sekuntia enemmän kuin kilpailevilla tiimeillä. Mitään spesifistä tavoitekierrosaikaa on turha lähteä tavoittelemaan, koska uusi rengasmerkki muuttaa joka tapauksessa tilannetta kaikkien tiimien osalta. Oleellista on parantaa enemmän kuin muut tiimit. Puhtaan nopeuden lisäksi tärkeää on oppia maksimoimaan oma suoritus kilpailuolosuhteissa. Ohittaa päättäväisesti silloin kun siihen on tilaisuus, mutta samalla malttaa olla puskematta nokkaansa rakoihin, minne se ei mahdu. Ymmärtää milloin mennä tilanteisiin ja milloin tarkkailla. Sekä miten ja millä agressiivisuustasolla oman paikan puolustaminen on mahdollista ja järkevää.
Tekniikan puolella parannusta haetaan sekä luotettavuuteen että suorituskykyyn. Viime vuonna yksi osakilpailu jäi kokonaaan ajamatta tekniikkamurheiden vuoksi (jonka lisäksi sarjan ulkopuolinen kestävyyskisa meni samoista syistä pilalle). Seurauksena oli se, että kun kolme huonointa kisatulosta pudotetaan kokonaispisteistä pois, Stigin osalta ne kaikki kolme menivät tuossa ajamatta jääneessä osakilpailussa. Ilman teknisiä ongelmia Stigin loppusijoitus sarjataulukossa olisi todennäköisesti ollut muutamaa pykälää parempi. Alkavalla kaudella luotettavuutta haetaan mm. uudistamalla bensankäsittelyrutiinit niin, että tankkiin menevä bensa suodatetaan jolloin kaasarin tukkivista epäpuhtauksista päästään eroon, käyttämällä treeneissä erillistä harjoituskonetta jolloin kisakone säästyy vain kisoihin ja olemalla huolellisempi erinäisten huoltotoimenpiteiden kanssa, esim. ilmanputsarin kuivaus sadeajojen jälkeen jne. Suorituskyvyn parantamisessa säännöt rajaavat melko tarkasti mitä tekniikan alueella voidaan saavuttaa, mutta muutamien suunniteltujen lisäinvestointien toivomme parantavan suoraan tai välillisesti täsmällisemmän säätämisen kautta kierrosaikoja. Ostoslistalta nimittäin löytyy kevytmetallivanteet sekä laserkohdistin renkaiden auraus- ja kallistuskulmien tarkkaa määrittämistä varten.
Nyt kun rima on asetettu tukevasti stratosfääriin on hyvä pitää mielessä, että ykkösprioriteetilla on edelleenkin homman pitäminen hauskana ja mieltä virkistävänä. Tavoitteita kuitenkin pitää olla, ettei koko touhu mene epämääräiseksi haahuiluksi. Ja kun viime kaudella tulostavoite ylitettiin kirkkaasti, niin nyt se on sitten ainakin asetettu riittävän haastavaksi. Riippumatta siitä saavutammeko tavoitteen, tähtäämällä korkealle saavutamme varmasti enemmän kuin tyytymällä vähempään. Kuten Michelangelo jo aikoinaan sanoi: ’the great danger for most of us is not that our aim is too high and we miss it, but that it is too low and we hit it’.
Stig tekee paluun
